torstai 29. tammikuuta 2015

Sataa sataa ropisee...

Tänään on tainnut sataa lunta melkeinpä koko maassa. Täällä sen verran ettei lumitöihin ole kuitenkaan tavinut ryhtyä. Lumisade toi mieleeni vesisateen. Kesällä vesisade on monesti lämmin. Pitkän hellejakson jälkeen oikeen odotettu. Ah ihanaa, kuinka raikas ilma onkaan juuri, kun vesisade on loppunut. Teininä ei kehdannut kulkea sadetakki päällä, vaikka kuinka satoi vettä. Sateenvarjoakaan ei aina kouluun viitsinyt raahata mukanaan, mieluummin kastui likomäräksi.
Tänään olenkin muistellut lapsuuteni ja nuoruuteni koulumatkoja. Joskus kun nousi bussin kyydistä, niin vettä tuli kuin aisaa.. Sitten juostiin ja vauhdilla. Kotia kun pääsi oli märkä, kuin uitettu koira.. Miksi muuten sellainen tilanne pistää naurattamaan.. 
Vettä tulee, niin että pisarat osuessaan asfalttiin pomppivat 30 cm korkeudelle. Ihmiset juoksee ja kiljuu ja kun  sisälle pääsee purskahtaa nauruun.. Vai purskahtaako? Minä ainakin..
Tällaisia mietteitä oli kun näitä tauluja maalailin.Yritin saada sitä kaatosadetunnelmaa näihin tauluihin... Onnistuinko?

...kuin saavista kaataen... 40 x 40 cm

Käymme yhdessä ain... 40 x 40 cm





3 kommenttia:

  1. Tosi hienot kummatkin!! Alempihan sopis meidän keittiöön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa en sitten yritäkkään sitä pelarpuunoksaa vääntää ja tuon tämän Käymme yhdessä ain... -taulun sinulle?

      Poista
    2. Joo sopii hyvin!! Teen vaikka itse sen pelargonit taulun ku ideakin jo valmis.

      Poista

Kiitos kommentistasi.